Otteita lehtiartikkeleista

_____

ARVIOITA Suomalainen barokkiorkesteri Kauniaisten Uudessa Paviljongissa, EssiLuttinen, mezzosopraano. - Vivaldi.

Chalumeau kujersi kyyhkynä

KONSERTTI. Antonio Vivaldilla on suositun säveltäjän maine, mutta kummallisen vähän konserteissa kuulee muutakin kuin Neljää vuodenaikaa.

Seitsenhenkisenä esiintynyt Suomalainen barokkiorkesteri paikkasi puutetta ohjelmalla, jossa historialliseen tapaan aariat ja soitinteosten irto-osat huolettomasti vuorottelivat.

Erikoisen värin toi Asko Heiskasen soittama chalumeau, myöhäisbarokin nokkahuilumainen puupuhallin, jossa on klarinetin suukappale.

Se kujersi kyyhkynä Juditha triumphans -oratorion aariassa.

Barokkiaarioiden aiheisto - raivottaret, uni, jää, myrsky sekä rakkaus onnena ja kärsimyksenä - sai musiikissa omat kuvailevat ilmeensä. Mezzosopraano Essi Luttinen jännitti ilmaisuasteikkonsa hyytyneestä tunnontuskasta sähikäisinä pyöriviin taiturikuvioihin.

Vivaldin ulospäin suuntautuneeseen ja kuvausvoimaiseen musiikkiin Suomalainen barokkiorkesteri otti keskitien linjan lähtemättä muodiksi tulleeseen äärirevittelyyn. Musisointi toki oli pirteää, kuten saatiin kuulla La Follia -sonaatin tuiskeisissa, basso-osastoakin railakkaasti työllistäneissä muunnelmissa.

_______

Yhteistyö alkoi innostuneesti

Suomalainen barokkiorkesteri Sellosalissa. John Storgårds, johtaja,Aleksei Zuev, piano. - Mozart, Beethoven, Schubert.

KONSERTTI. John Storgårds ja Suomalainen barokkiorkesteri pitivät ensimmäisen yhteisen konserttinsa niin innostuneissa merkeissä, että yhteistyölle voi odottaa jatkoa.

Vaikka konsertti alkoi niin heppoisella numerolla kuin Mozartin pantomiimimusiikilla Les petits riens (Pienet turhuudet), energiataso nousi jo alkusoiton ensi tahdeista alkaen korkealle. Vanhan musiikin orkesterin sointimoottori lähti heti käyntiin, ja kaikki sirostelevat ja keimailevat sipsutukset sähköistyivät hyväntuulisesti.

Sooloteoksessa, Beethovenin ensimmäisessä, C-duuri-pianokonsertossa Storgårds rakenteli aktiivista dialogia solisti Aleksei Zuevin ja orkesterin välille. Finaalissa Zuevin motorinen virtuoosileikki sai täyden tuen notkeasti kisailevalta orkesterilta.

Fortepiano ei ole selvästikään outo soitin Zueville, jolla on oma persoonallinen artikulaatiotyylinsä niin rytmi- kuin melodiamotiivien muotoilussa. Sellosalin Clementi-fortepianon tummaa ja voimakasta väriasteikkoa hän ei oikein löytänyt, vaan kipitteli melko yksivärisesti koskettimiston pinnalla. Schubertin toisen, B-duuri-sinfonian lennokas rytmivoima räiskyi ja hauskasti rämisikin orkesterissa. Rossinimaisen yksinkertaiset rytmiteemat antavat sinfonialle iloisen iskevän luonteen, jonka Storgårds käänsi yllättävissä mollivaiheissa tuskaisen tummaksi. Finaalin purkauksissa tuli Beethoven mieleen, vaikkei sinfoniassa ole tämän taisteluhenkeä.

_________

Barokkiorkesteri riehui ja remusi

Suomalainen barokkiorkesteri Pyhän Laurin kirkossa. Georg Kallweit,musiikinjohto ja konserttimestari, Wolfgang Gaisböck, barokkitrumpetti. -Schmelzer, Biber, Vejvanovsky.

Konsertti. 1600-luvun barokkimusiikki paljasti riehakkaimmat ja remuisimmat puolensa Vantaan kaupunkijuhlan avajaiskonsertissa: Hurjimmillaan meno yltyi humalaisten örinäksi ja tappelun melskeeksi, ja toivoa vain sopii, että nämä ilmiöt pysyvät kaupunkijuhlassa yhtä taiteellis-symbolistisella tasolla.

Katolisena mystikkona tunnettu Heinrich Ignaz Franz von Biber osoittautui fantastiseksi humoristiksi, joka oli mestari keksimään musiikillisia piloja ja rikkoi karnevalistiselle päälle sattuessaan kaikki barokkipoetiikan kauneussäännöt.

Ällistyttävin hetki oli "irstaiden musketöörien" korvia vihlova juopunut kohtaus, jossa kuultiin kahdeksan kansanlaulua eri sävellajeissa!

Saksalainen viulisti-kapellimestari Georg Kallweit oli opettanut raisut barokkikepposet Suomalaisen barokkiorkesterin muusikoille, jotka ottivat niistä kaiken ilon ja ilmaisuvoiman irti. Jotkut riemastuttavan groteskit ja rumat efektit olivat niin yllättäviä, että ne säpsähdyttivät.

Koko konsertti ei sujunut hulluttelun merkeissä. Itävaltalainen barokkitrumpetisti Wolfgang Gaisböck hämmästytti virtuoosisuudellaan ja loihti kirkkaasti säteilevästä venttiilittömästä puhaltimestaan ihmeen kauniita trillejä ja jopa kromaattisia kulkuja.

Kun trumpetti soi kirkon urkulehterillä ja orkesteri vastasi alttarin edestä, saatiin kerrankin kokea aitoa barokkidialogia tilavaikutelmineen.

__________

Etelä-Suomen Sanomat 22.4.2011
JOHANNES-PASSIO HUOKUI TUNNETTA JA LÄMPÖÄ

Pääsiäiskonsertti Ristinkirkossa. Dominante-kuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri laulusolisteineen, kapellimestarina Seppo Murto. Bach: Johannes-passio.
….Dominante-kuoron ja Suomalaisen barokkiorkesterin tulkinta huokui Seppo Murron johtamana satuttavasti syvää tunnetta ja lämpöä. Ulkonaisestikin esitys oli sulaa nautintoa: puhtaasti ja täyteläisesti laulaneen kuoron ja periodisoittimin musisoineen orkesterin yhteissointi hiveli korvaa…(kirjoituksen väliosassa kehutaan kuoroa ja solisteista erityisesti evankelistaa, Johan Christenssonia)
…Evankelistaa tukivat esimerkillisesti urkuri Annamari Pölhö ja sellisti Heidi Peltoniemi. Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Markku Luolajan-Mikkola soitti esityksessä gambaa.
Maininnan ansaitsevat myös aarioissa ja ariosoissa mainiosti myötäilleet puhaltajat, huilistit Petra Aminoff ja Pauliina Fred sekä oboistit Jasu Moisio ja Veli-Pekka Portaankorva.

Arto Sakari Korpinen

_____________

HUFVUDSTADSBLADET 5.4.2011

Bachska klangfärger

ORKESTER

Finländska barockorkestern

Dir. Georg Kallweit

Bach. Tyska kyrkan 2.4.

Bach är barockens Berlioz. Hans orkestrering är alltid uppfinningsrik och färggrann –jämför med Händels eller Vivaldis slätstrukna stråkorkester! –och samtidigt fordrande för instrumentalisterna. Även om Finländska barockorkestern spelade utan bleckinstrument var orkestreringen ständigt omväxlande och fascinerande. Barockoboen lär vara ett svårhanterligt instrument men det märktes knappast då Jasu Moisio tillsammans med gästande konsertmästaren Georg Kallweit svängigt och medryckande musikantiskt förverkligade Bachs konsert för oboe, violin, stråkar och basso continuo.

I h-mollsviten spelade Fibo med enkel besättning vilket gav Pauliina Freds traverso spelrum som hon tacksamt tog emot. Proffsigt var det att genast byta till blockflöjt och tillsammans med Hanna Haapamäki kompa Petteri Pitkos virtuosa cembalo i Bachs F-durarrangemang av G-dur-Brandenburgerkonserten.

Den tyske violinisten Georg Kallweit hörde jag tillsammans med Fibo drygt ett år sedan. Nu inspirerade han Fibos musiker igen och spelade dessutom solostämman i Bachs a-mollviolinkonsert. I konserten fanns varken flöjter eller oboen men nog en välspelande continuogrupp, cello, kontrabas, fagott och cembalo. Continuogruppen spelade mycket aktivt hela kvällen och i den avslutande C-dursuiten för två oboer, fagott och ståkar fick även gruppens eminente fagottist, Jani Sunnarborg visa solistiska färdigheter. Oboestämmorna dominerades av första oboen (Jasu Moisio) medan andra oboen (Veli-Pekka Portaankorva) hördes endast då träblåsarna spelade ensamma.

Konserten var glädjande väl besökt.

Folke Forsman

Kultur(at)hbl.fi

 ____________

HIENOSTELEVA VAKAVUUS JA HURMAAVA VILLITYS

Kaleva-lehden (28.11.2010) konserttiarvostelu
Suomalaisen barokkiorkesterin konsertti Oulun Madetojan salissa 26.11.

Suomalaisella barokkiorkesterilla näkemystä löytyi, erityislaatuista taitoa myös. Solistisuus oli aitoa, ei teknistä suorittamista vaan perinnemusiikin parhaisiin piirteisiin yhtyvää musikanttisuutta liitettynä aitoon virtuoottisuuteen. Soittajien vähyydestä huolimatta soinnin ja sävyjen syvyys antoivat vaikutelman täyden orkesterin tehoista. Harvinainen taito on tämäkin.

Georg Kallweit toimi solistina ja mahtavana inspiraattorina. "Jalkatyö" toi mielleyhtymän Pekka Kuusistoon, joka myös riemastuttavasti soittaa koko kropallaan: nousee varpailleen, polkee jalkaa, painuu kyyryyn, pomppii silkasta innostuksesta ja usuttaa kollegansa samaan ihastuttavaan svengiin.

Georg Friedrich Händelin Almira-sarja henki pehmeää tanssillisuutta ja hymyilyttävää soinnin rehevyyttä lisäherkkunaan Eero Palviaisen arkkiluutun aistikkuus. Giuseppe Sammartinin Nokkahuilukonsertossa jousiyhtyeen samettisen pohjan päällä Hanna Haapamäen soolo oli helläsävyinen.
Kokonaissoinnin syvyys ja mehevyys olivat Johann Sebastian Bachin Kaksoisviulukonsertossa uskomattoman hienot. Kallweit ja Tikkanen olivat kumpikin virtuooseja omalla tyylillään. Sointi oli heillä erilainen, samoin soittimet, mutta nimenomaan näissä eroissa mielenkiinto elikin. Kallweit oli impulsiivinen, raju ja viiltävä, Tikkanen vakaa, pehmeä ja rauhallinen, stabilisoiva voima.

Georg Friedrich Telemannin sarja "La Bizzarre" oli ihana yllätyksellisyydessään ja tempoilevuudessaan. Hienosteleva vakavuus ja hurmaava villiys saivat upean kontrastin yhtyeen soinnillisen otteen hienovaraisuudessa ja herkkyydessä.
Tutun La Folia -teeman Geminiani/Corelli -yhdistelmän herkullisenherkässä tot...eutuksessa jokainen muusikko oli solisti ja toi luomukseen oman herkkunsa. Se oli vallan kiehtovaa. Hanna Laulajainen Kaleva-lehdessä 28.11.2010.

 _____________

SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI VILLITSI TÄYSIN KUUSAMOLAISYLEISÖN

Vivaldin Vuodenajat soivat värikkäästi kuin ilmastonlämpenemistä uhmaten

Konsertit

Suomalainen Barokkiorkesteri johtajana ja solistina Antti Tikkanen Kuusamotalon Oulankasalissa 10.12.

Farina, Telemann ja Vivaldi.

Suomalainen Barokkiorkesteri villitsi täysin kuusamolaisyleisön käsittämättömän upealla Vivaldin Vuodenaikojen esityksellään. Konsertin solistina ja orkesterin johtajana toimineen Antti Tikkasen viulutaide oli ylitsepursuavaa, hersyvää ja maailmaa syleilevää kuin vain olla voi. Tikkanen on taiteilija Luojan armosta. Mies, jolla on kaikki musiikin jalot tiedot ja taidot samoissa raameissa, mutta ennen kaikkea tarpeeksi tulkinnallista voimaa ja tahtoa lyödä koko kapasiteettinsa kehiin viimeistä piirtoa myöten. Kuulijalle jäi sellainen fiilis, että Vivaldin Vuodenajat sävellettiin Oulankasalin permannolla kokonaan uusiksi ja Suomalainen Barokkiorkesteri oli ensemblenä kuin yhtä yhteistä tulta ja pippuria. Jokaiselle vuodenajalle löytyi oma karaktääri ja jokaisen nuotin hengenveto soi, kimmelsi ja hehkui paremmin kuin hyvin. Tästä ei musiikki voi enää paremmaksi muuttua. Se voi olla erilaista ja sykkiä eri lähtökohdista ja katsantokannoista, mutta esityksenä en ole tämän vertaista koskaan kuullut. Suomalainen Barokkiorkesteri on alallaan yksi maailman valioita ja joustavana kokoonpanona täysin lyömätön.

Ensemblessä ei ollut ainuttakaan heikkoa lenkkiä. Continuo- ryhmä pystyi esteettisesti uskomattomiin sielua värisyttäviin vuoroleikkeihin solistin kanssa ja Tikkanen itse oli kuin herra ja hidalgo – konsertin ehdoton virtuoottinen ja henkinen isä, jolle kaikki tuntui olevan mahdollista. Rytmin käsittely oli suvereenia ja samalla elastista ja Vivaldi tuntui muuttavan kasvojaan kuin kameleontti vuodenajasta toiseen. Vanhan musiikin traditiot olivat tälle ensemblelle ja sen johtajalle kuin jokapäiväistä leipää ja musiikin koristelu saavutti paikoin jopa häkellyttävän kauniita ”vivaldomanian” ilmenemismuotoja.

Konsertin muu ohjelma oli myös hienoa kuultavaa. Italialaisen varhaisbarokin mestarin Carlo Farinan (1600-1640?) teos Capriccio Stravagante oli uskomaton ohjelmallisen musiikin teos, jossa säveltäjä kuvaili herkullisesti niin kissan kuin koirankin ääntä. Välillä mentiin tykkänään modernismin puolelle, eikä kuulija voinut enää tiedostaa minkään moista tonaalista viitekehystä. Huikea teos, joka oli tehty kansanmusiikin lähtökohdista ja varioutu hienoon raflaavaankuosiin.

Konsertin aluksi kuultiin saksalaisen Georg Philipp Telemannin konsertto neljälle viululle taidokkaasti esitettynä. Konsertossa oli hyvä syke ja saumaton yhteistyön henki.

Vivaldin muut konsertot olivat myös sykähdyttävää kuultavaa, joskaan ne eivät yltäneet Vuodenaikojen maagiselle tasolle.

Tällaista orkesteria kuulisi kernaasti vastakin. Hienoja muusikoita ja saumatonta yhteissoittoa hyvässä hengessä ja ennen kaikkea suurella luovalla vireellä.

Suomalainen Barokkiorkesteri järjesti ennen varsinaista konserttia koululaisille suunnatun juonnetun konsertin, joka oli suunniteltu huolella ja ammattitaidolla. Eräs konsertissa mukana ollut opettaja lähetti myöhemmin viestiä orkesterin intendentille ja oli todella vaikuttunut pienestä ekskursiosta taidemusiikin piiriin. Opettaja tuumasi, että hänestä tuli kertaheitolla klassisen musiikin kuluttaja kyseisen orkesterin fani. hienoa palautetta ja hyvä esimerkki elävän musiikin vaikutuksesta.

Konsertissa oli hyvin yleisöä, josta kiitokset sivistystoimelle ja eritoten Erkki Hämäläiselle ja tietysti viimekädessä loistavaa työtä tekevälle Taidetuelle ja sen kaikille jäsenille, jotka tekivät tämän konsertin mahdolliseksi.

Seppo Kallio

 ___________

BAROKKIA TÄPÄKÄSTI

Suomalaisen barokkiorkesterin konsertti Vanhassa kirkossa, joht.Georg Kallweit, nokkahuilusolistina Hanna Haapamäki.

- Purcell, Locke, Händel, G. Sammartini, Geminiani.

Konsertti. Kuudennen kerroksen orkesteri on muuttunut Suomalaiseksi barokkiorkesteriksi, ja soitto on vain tuoreutunut. Saimme 12 muusikon voimin tuntuman oikeaan barokkiin, kun orkesteri taitavan konserttimestarinsa, saksalaisen Georg Kallweitin johtamana ja huumaavan sooloviulismin siivittämänä soitti päätökseksi Corelli-GeminianinFollia-muunnelmat.

Kallweit on aikamme etevimpiä barokkiviulisteja aistikkaasti koristelevan otteensa ansiosta. Hän tempaisi suomalaismuusikot ja continuoryhmän vinhaan vauhtiin: Jussi Seppänen kiihdytti vaikuttavasti sellollaan, Eero Palviainen säväytti luutistina ja täpäkkänä barokkikitaristina. G. F. Händelin concerto grosso op. 6/6 välittyi poikkeuksellisen vivahteikkaana; Musette-osaa leimasi tavattoman kaunis jousisointi. Matthew Locken neliääniset yhtyekappaleet ja Henry Purcellin fantasiat esittelivät englantilaista kamarimusiikkikulttuuria parhaimmillaan.

Konsertin valloittavana solistina kuultiin nokkahuilisti Hanna Haapamäkeä. Hänen esityksensä Giuseppe Sammartinin F-duuri-konsertosta oli tyylikäs, näyttävä ja älykäs lisäyksissään. Nokkahuilu kimmelsi yhtä taiturillisena kuin laulavana.

 _____________

AKUT LADATTUINA

Konsertti. Kukaan ei ole koskaan nähnyt periodisoittimiin ja historiallisen musiikin tyylinmukaiseen esittämiseen perehtynyttä muusikkoa, joka vaikuttaisi leipääntyneeltä työhönsä. Katse on valpas ja liikehdintä eloisaa.

Kuudennen kerroksen orkesteri ja saksalainen viulisti-ihme Georg Kallweit eivät ole poikkeus. Lähetyskirkon pienehkö kuution muotoinen sali on yhtyeelle kyllin ilmava ja intiimi ympäristö. Sointi on pakoton ja kaikki detaljit vaivatta kuuluvilla. Loppuhuipennuksena kuultu Philipp Heinrich Erlebachin tanssillinen Alkusoitto F-duuri jää pakahduttavana energialatauksena vähälukuisen mutta omistautuneen yleisön mieliin.

Konsertti ei ole historian luento, mutta piirtää varsin kattavaa ajankuvaa keskuksen eli J.S. Bachin ympärille. Charles Avison, Pietro Antonio Locatelli, Francesco Geminiani ja Erlebach paljastavat kiintoisia linjoja 1700-luvun musiikillisesti yhdentyneestä Euroopasta.

 ____________

KUUDENNEN KERROKSEN ORKESTERI VAIHTAA NIMEÄ JA LAAJENTAA TOIMINTAA

Mari Koppinen

Helsingin Sanomat

Tea Karvinen, kuva

Gambisti Markku Luolajan-Mikkola aloittaa vuodenvaihteessa nimeään vaihtavan Kuudennen kerroksen orkesterin taiteellisena johtajana.

Barokkimusiikkiin keskittynyt Kuudennen kerroksen orkesteri vaihtaa nimeään. Tänä vuonna kaksikymmentä vuotta täyttävän orkesterin uusi nimi on vuodenvaihteesta lähtien Suomalainen barokkiorkesteri.

Samalla orkesterin taiteellinen johtaja vaihtuu. Orkesteria viimeiset viisi vuotta luotsanneen Tuomas Hannikaisen tilalle tulee gambataiteilija Markku Luolajan-Mikkola.

Päävierailijana aloittaa saksalainen barokkiviulisti Georg Kallweit, jonka avulla toimintaa pyritään kansainvälistämään.

Orkesterin tuottajan ja alttoviulistin Laura Kajander-Fiestaksen mukaan nimenvaihdoksen taustalla on ensinnäkin pyrkimys saada ryhmälle nimi, josta selviää helpommin, minkälaisesta musiikista on kyse.

Nimenvaihdoksen yhteydessä orkesterin toiminta laajenee. Suomalaisesta barokkiorkesterista on tarkoitus tehdä katto-organisaatio erilaisille periodisoittimien ympärille keskittyville toiminnoille.

”Ideana on käsitellä laajasti barokkikenttää. Toimintaan sisältyy esimerkiksi kurssitoimintaa, tiedottamista, koululaiskonsertteja ja yhteistyötä musiikkioppilaitosten kanssa”, Kajander-Fiestas kertoo.

Tähän asti orkesteri on konsertoinut lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta jatkossa konsertteja ja koulutusta aiotaan viedä myös muualle Suomeen. Orkesteri etsii yhteistyökumppaneita Suomen eri kaupungeista ja konserttitaloista.

Uudistusten taustalla on Laura Kajander-Fiestaksen mukaan saada työllistettyä barokkimuusikot paremmin.

”Kun Kuudennen kerroksen orkesteri aloitti 20 vuotta sitten, oli ajatus, että jonain päivänä joku barokkimuusikko voisi elää tästä. Nyt heitä onkin muutama, mutta silti ei ole ollenkaan itsestään selvää, että pelkällä barokkimusiikilla voisi elää.”

Kuudennen kerroksen orkesterissa on 40 jäsentä. Orkesterilla on myös noin 40 avustajaa, jotka soittavat orkesterin konserteissa vuorotellen.

Orkesteri pitää viimeisen konserttinsa vanhalla nimellään ja Tuomas Hannikaisen johdolla 20. joulukuuta Kallion kirkossa Helsingissä.

 

 _________

AAMULEHTI

Musiikki

Kuudennen kerroksen orkesteri

Kapellimestari: Tuomas Hannikainen. Solisti: Tuuli Lindeberg, sopraano. Paikka ja aika: Tampere-talo 20.10.

Ravistelevaa, särmikästä ja virtuoottista on Kuudennen kerroksen orkesterin Beethoven-soitto.

Ero moderniin sinfoniaorkesteriin on valtava jo yksin soinnin osalta; suuren ja mehukkaan yleissoinnin tilalla on rosoinen, läpikuultava ja yksilöitä myöten erottuva sointikuva.

On kai makuasia kummasta pitää enemmän. Molemmille on tilaa ja tarvetta.

Näissä Tuomas Hannikaisen johtamissa esityksissä Beethovenia lähestyttiin hyvin barokkimaisesta tulokulmasta. Fraasit ja yksittäiset soittimetkin ikään kuin keskustelivat keskenään vilkkaasti ja eloisasti.

Kontrastit olivat usein räjähtäviä, kuten neljännen sinfonian avausosan hiljaisen johdannon vaihtuessa aivan mykistävän hurjaan Allegro Vivace -tempoon. Silti Hannikainen antoi musiikille myös aikaa ja tilaa, minkä etenkin puhaltajat hyödynsivät nautinnollisesti.

Sinfonioiden tanssillisiin osiin jäi kaipaamaan enemmän luontevuutta ja rentoutta. Esimerkiksi kahdeksannen sinfonian Menuetti liikkui aika jäykin koivin.

Musisoinnin puheenomaista ja retorista luonnetta korosti Joseph Martin Krausin laulujen sijoittaminen Beethovenin sinfonioiden osien väliin.

Kokeilu piristi konsertin alussa kahdeksannen sinfonian kohdalla, mutta väliajan jälkeen neljännen sinfonian olisi jo mieluusti nauttinut yhtenä kokonaisuutena.

Solisti Tuuli Lindebergin ilmeikäs ja kaunis sopraano sopi Krausin laulujen herkimpiin hetkiin, mutta dramaattisempien tehojen löytämisessä oli hieman väkinäisyyttä. Hänen äänensä on selvästi murrosvaiheessa.

Harri Hautala

__________

Suolikielien pehmeyttä, forte- pianon huminaa

KONSERTTI. Jousisoittimien suolikielet ja fortepiano tuovat 1800-luvun musiikin lähelle kuulijaa eri tavoin kuin nykysoittimilla esitettynä. Viulisti Antti Tikkasen suunnittelemassa ohjelmassa Beethovenin Kakadu-muunnelmat pianotriolle huvitti simppelillä iskelmämelodiallaan.

Lieneekö huumoria sekin, että Beethoven ymppäsi rallatukseen ylen vakavan johdannon, jonka Tikkanen, sellisti Markku Luolajan-Mikkola ja fortepianisti Tuija Hakkila esittivät totisuutta liioitellen. Schubertin C-duuri-fantasiassa fortepiano sai runsaat tremolot salaperäisesti humisemaan viulun ylös kurottavan melodian alla. Teos kehkeytyi Schubertille tyypillisesti viattoman tunteellisesta alusta maaniseksi suoltamiseksi. Brahmsin B-duuri-jousiseksteton orkestraalinen sointi syntyi rauhallisesti esiin houkuttelemalla. ...

 

 

Viimeksi päivitetty 02.09.2011 08:28