Hannu Vasara, viulunsoittaja

Soitat vakituisesti RSO:ssa. Mikä vetää periodisoittamisen pariin?

Kamarisoittaminen suolikielillä kiinnostaa tietysti. Nämä ovat soittamisen kaksi puolta ja tukevat mainiosti toisiaan.

Miten alun alkaen kiinnostuit soittamisesta ja onko sinulla esikuvia?

Veljen kanssa kuunneltiin ABBAa. Aloin käymään konserteissa ihan omasta kiinnostuksesta. Vanhemmat eivät mitenkään painostaneet, isä soitti harmonikkaa ja tuki tietysti omia pyrkimyksiäni. Itseäni alkoi soittaminen kiinnostaa enemmän kun huomasin, että hommahan luonnistuu.

Kanneltalon konsertissa Helsingissä 18.10.2011 on Purcellia, Boccherinia ja Beethovenia. Onko tässä haluttu havainnollistaa jousikvarteton kehitystä jotenkin?

Mitään varsinaista aikajanaa ei ole, teokset vain sopivat suolikielillä soitettaessa hyvin yhteen. Ohjelma sovittiin kahvilassa istuessa ja konsertissa haluttiin tarjoilla monipuolinen kattaus. Beethovenhan tässä on se varsinainen pihvi.

Miten muuten luonnehtisit illan ohjelmistoa?

Nämä ovat keskeisiä säveltäjiä, mitään hirveitä harvinaisuuksia ei nyt esitetä. Purcell on kiinnostava suolikielillä tietysti, Boccherini aidosti viihdyttävä ja italialaisen älykäs. Beethoven taas kolisuttelee rajoja: jousikvarteton Op. 18. No 1. toinen osa varsinkin on laajimpia hitaita osia siihen mennessä kirjoitetuista.

Millaisesta musiikista muuten pidät eniten? Siitä mistä saa milloinkin rahaa?

Sitä koettaa suhtautua totta kai ammattimaisesti aina kulloiseenkin käsillä olevaan työhön. Silloin ei tarvitse vaivata päätään ohjelmistolla vaan keskittyy vain soittamaan niin hyvin kuin osaa. Mutta etnomusiikki ja suomiräppi kiinnostavat – kaikessa musiikissa on jotain hienoa.

Jääkö sinulle aikaa mihinkään muuhun kuin soittamiseen ja musiikin parissa puuhasteluun?

Musiikki kulkee kyllä mukana koko ajan. Luonnossa liikkuminen auttaa nollaamaan ajatukset. Pyöräily on myös hyvää vastapainoa. Astanga-joogaa olen harrastunut 15 vuotta jo ihan fysiikankin takia, viulunsoittoasento kun on aika luonnoton. Jos viulunsoitto keksittäisiin nyt, se varmaan kiellettäisiin työsuojelullisista syistä.

Vielä lopuksi: kun nykyään kaikilla on Hifi-laitteet ja Internet käytössä, niin miksi enää kannattaa lähteä konserttiin?

Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Levytys on paketoitu tuote ja muusikon asennoituminen levytyksessä on aivan erilainen, kun taas konsertti tapahtuu elävässä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Rutinoituminen on tietysti uhka ja vire täytyy kaivaa aina uudestaan esiin eikä se käy nappia painamalla. Mutta elävää musiikkia tarvitaan ja sillä on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin.

Haastattelu: Kalle Helminen

Viimeksi päivitetty 27.02.2012 19:30