Irma Niskanen, viulisti

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

Koen kyllä itseni muusikoksi, mutta en koe missään vaiheessa varsinaisesti "ryhtyneeni" tähän hommaan. Mieleeni tulee vähän ehkä pateettinenkin vertaus Leo Tolstoin kuuluisaan ohjeeseen, ettei pidä ryhtyä kirjailijaksi, jos ei pysty olemaan kirjoittamatta. Toisaalta tykkään ajatella soittamista eräänlaisena käsityön muotona, maanläheisenä ja ihmisläheisenä asiana. Toisaalta tämän työn kokonaisvaltainen vaikutus elämän lähes kaikkiin alueisiin on väistämätöntä - niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta eihän muusikkous ole sellainen suljettu tila, joka saavutetaan x-määrällä harjoitustunteja ja y-määrällä konsertteja. Se on melko hauras "uravalinta". Ei voi kun toivoa, että saisi jatkaa ja kehittyä tällä tiellä.

Onko muusikon uraasi liittynyt joku erityisen merkittävä inspiraation lähde, muusikko tai vaikkapa teos?

On aina mahtava tunne, kun pääsee työskentelemään yhdessä niiden muusikoiden kanssa, joiden soittoa vilpittömästi ihailee. Viime vuoden EUBO:n (Euroopan Unionin barokkiorkesteri) kiertueiden aikana sain kokea muutamia konsertteja, joissa en meinannut uskoa, että olen osa jotain niin hienoa.

Minkälainen toimenkuva sinulla on tällä hetkellä?

Opiskelen Sibelius-Akatemialla, soitan barokkiorkestereissa ja kamarikokoonpanoissa.

Mistä kiinnostus barokkisoittimiin sai alkunsa?

Opiskelin Turussa modernia viulua ja osallistuin Monteverdin "Poppean kruunaus" oopperaproduktioon, joka oli toteutettu nykysoittimilla, mutta barokin esiintymiskäytäntöjä tiedostaen. Se oli kyllä valtavan työläs, mutta todella palkitseva produktio. Silloin tajusin, ettei teknisesti näennäisesti helppo musiikki ole välttämättä tylsää tai yksinkertaista. Ryhdyin kuuntelemaan periodisoitinlevyjä ja kohta olikin päästävä itse kokeilemaan barokkiviulua.

Mikä on lempiohjelmistoasi? Miksi?

Tällä hetkellä se on Mozart. Se vaan puhuttelee minua eniten, vaikka vielä muutama vuosi sitten saatoin olla ihan eri mieltä. Rakastan toki myös barokkimusiikkia, Schützia, Buxtehudea, Bachia, Rameauta, mutta huomaan aina kaipaavani Mozartin melodisuutta, teatterimaisuutta, hienoa epäsymmetriaa.

Viimeksi päivitetty 28.12.2011 17:52