Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulisti

Article Index
Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulisti
CV
All Pages

 
Toivotamme sinut tervetulleeksi Suomalaisen barokkiorkesterin päävierailijaksi vuonna 2012.

Kiitos kutsusta, otan tehtävän erittäin mieluusti vastaan.

Olet ollut mukana orkesterin toiminnassa sen yli 20-vuotisen historian aikana eri tavoin. Minkälainen rooli päävierailijalla on mielestäsi Suomalaisessa barokkiorkesterissa?

Mielestäni päävierailijan tehtävä Fibon kaltaisessa free-lance-orkesterissa on luoda pitkäjänteisempää linjaa orkesterin toimintaan, kehittää orkesteria suunnitelmallisesti ja kauemmas katsoen.

 
Olit mukana orkesterin toiminnassa myös aivan sen alkuaikoina. Nimi oli tuolloin Kuudennen kerroksen orkesteri. Kuinka kuvailisit tilannetta Suomessa 20 vuotta sitten barokkiorkesteritoiminnan suhteen?

Olin mukana jo Helsingin Kamarijousissa, ja jopa sitä edeltäneessä Ostinato-orkesterissa. Ihmettelen, ja rehellisesti sanoen ihailenkin tuolloista sukupolvemme energiaa, sitkeyttä, rohkeutta, kekseliäisyyttä, hulluuttakin. Uuden musiikin ja vanhan musiikin soittajat toimivat rinta rinnan, suureksi osaksi itse asiassa lomittain. Loimme täysin uusia rakenteita free-lance-yhtyeiden toiminnalle Suomessa. Soitimme enimmäkseen ilman korvauksia hurjia festivaaleja, joissa esitimme musiikkia monen vuosisadan ajalta monenlaisissa yhtyeissä, monenlaisilla soittimilla, kaikissa mahdollisissa ja joskus jopa mahdottomissakin tilanteissa. Oli mukana kapinahenkeäkin. Lieneekö ollut jonkinlainen taiteellinen vallankumous mielessä? Idealismia! Sisua!

 
Ketkä ovat olleet vahvoja vaikuttajia Suomessa barokkiliikkeen alkuaikoina?

Meidän opettajinamme vanhan musiikin alalla toimivat lähinnä Rabbe Forsman, Anssi Mattila, Kati Hämäläinen ja Leif Karlson. Oli toki myös muita vanhan musiikin esittäjiä, mutta nämä opettajamme muistan parhaiten omaan lähipiiriini kuuluvina vaikuttajina.

 
Mikä sai sinut soittamaan viulua ja sitten myös barokkiviulua?

Viulu jäi käteeni sattumalta. Lauloin aina ja kaikkialla. Opettajat ohjasivat koulussa musiikkiluokalle, jonne ostettiin kasa viuluja. Pidin siitä. Barokkiviulu löytyi hitunen hituselta, kuin pirulle pikkurilliä tarjoten. Lukiossa Helsingissä luokkakavereinani olivat Mika Suihkonen ja Annamari Pölhö. Soitin silloin myös nokkahuilua. Ensin soitimme vanhaa musiikkia aivan omilla ’moderneilla’ soittimillamme. Mika kuuntelutti vanhan musiikin yhtyeiden levyjä bileissä ja muuallakin. Sitten ostimme barokkijousia ja myöhemmin kokeilimme omia soittimiamme suolikielin. Kutsuimme loistavia asiantuntijoita ulkomailta kurssittamaan meitä. Trio Sonneriesta mm. tuli aivan vakiovieraamme. Sitten askel barokkiviulun hankintaan olikin jo aivan pieni. Kaikki nuo hankinnat omana aikanansa tuntuivat auttavan pääsemään lähemmäs sitä, jota haimme, lähemmäs sen laatuista sointia ja artikulaatiota, jota etsimme. Siltä se vieläkin tuntuu.

Onko joku opettajistasi ollut erityisen tärkeä?

Kaikki opettajani ovat olleet minulle tärkeitä. Jokainen kollegani opettaa minua. Opin myös itse opettaessani. Jokainen konsertti opettaa. Eniten tuntuvat tällä hetkellä opettavan ne jollain lailla pieleen menneet, tai hankalalta tuntuneet konsertit!

Entä nykyinen innostuksesi viola d´amorensoittoon?

Se tuntuu taas luontevasti jatkavan sitä samaa etsinnän tietä, jota olen kulkenut tähänkin asti. Viola d’amore tuntuu kuuluvan loogisena lisänä omaan viulistin kuvaani. Soitan myös alttoviulua. Haluaisin oppia soittamaan keskiaikaista fiideliä. Ja olisi kiva kokeilla lira da bracciota… Leuan alta niitä kaikkia soitetaan. Ja kaikista lähtee kivasti erilainen ääni.

Kuinka kuvailisit viola d´amorea?

Resonanssikielet antavat soittimelle hyvin pitkän, humisevan, maagisen resonanssin. Myös suurempi kaikukoppa kuin viulussa osaltaan edesauttaa pitkää sointia. Matalat kielet tarjoavat viulistille samankaltaisen nautinnon kuin alttoviulun c-kieli. Viola d’amoren soitto voi aiheuttaa vakavaa riippuvuutta.

Miksi viola d´amorensoittajia on varsin harvassa?

Soitin varmaankin kaatuu hiukkasen omaan mahdottomuuteensa. Otelauta on aika leveä leuan alta soitettavalle soittimelle. Soitin on myöskin kopaltansa suhteellisen suuri. Ergonomian voi siis samantein unohtaa. Tähän kuitenkin varsin pieneen soittimeen jännitetään maximissaan jopa 14 kieltä. Se luo aika hurjan jännitteen, joka on varsin herkkä esim. lämpötilojen ja kosteuden vaihteluille. Virityksen säilyminen ideaalina on siis aika harvinaista. Lisäksi jo soittimen virittäminen sinänsä resonanssikielineen on vaativa tehtävä. Kun kieliä on monta näinkin pienessä soittimessa, on oikealle kielelle osuminenkin jo riskialtista puuhaa!

Viola d’amoren historia on kokeilujen historiaa. Soitin ei koskaan vakiintunut tietyn kokoiseksi, tietyn malliseksi, tietyn sointiseksi. Siinä on kokeiltu myös monia eri määriä kieliä. Lisäksi lähes jokainen soittaja on kehitellyt soittimeen mieleisensä viritysjärjestelmän, jota kaikki säveltäjät eivät suinkaan edes ole kirjanneet ylös nuotteihin. Aikamoista seikkailua siis. Ja sangen paljon aikaa vaativaa hommaa.

Minkälaista ohjelmistoa viola d´amorelle ollaan sävelletty? Löytyykö näistä omia lempikappaleitasi?

Viola d’amoren varsinainen elinkaari ulottuu 1500-luvun loppupuolelta 1700-luvun loppuun. Sooloja viola d’amorelle on kirjoitettu sangen vähän, mikä minusta on aika kummallista, koska rikas, pitkä resonanssi toimisi mielestäni aivan ihanteellisesti sooloteoksissa. Olisivatkohan menneiden aikojen d’amoristit soittaneet transkriptioita viulusooloista? Sonaatteja continuon kera on suhteellisen paljon. Triosonaatteja jo runsaasti. Muuta kamarimusiikkia monenlaisille kokoonpanoille on erittäin paljon. Tämä ohjelmisto on ehkä sitä minua voimakkaimmin kutsuvaa. Konserttoja löytyy parisenkymmentä. Lisäksi on paljon orkesterisarjoja ja kantaatteja, joissa viola d’amorea käytetään obligatosoittimena. Tuottoisin barokin ajan viola d’amore-säveltäjä oli Christoph Graupner, jonka musiikkia Fibo tulee esittämään runsaasti lähitulevaisuudessa. On toki olemassa myös modernimpaa ohjelmistoa. Erityinen lemmikkini on Frank Martinin Sonata da Chiesa viola d’amorelle ja jousiorkesterille. Ja onhan myöskin Janacek käyttänyt d’amorea Intiimeissä Kirjeissään alttoviulun mahdollisena sijaisena. Hindemith oli itsekin loistava viola d’amoren soittaja.

Mitkä seikat ovat mielestäsi vaikuttaneet siihen, että barokkiliike on voimistunut hyvin paljon Suomessa kahdenkymmenen vuoden aikana?

Suomessa on hyvät mahdollisuudet opiskella vanhaa musiikkia. Soittajat ovat taitavia. Suomalaiset muusikot nauttivat monentyylisen musiikin esittämisestä ja ovat erittäin muuntautumiskykyisiä.

Mitkä ovat tärkeimmät yhtyeet, joiden toiminnassa olet ollut mukana?

Kaikki yhtyeet ovat minulle tärkeitä. Puhumme tässä varmaankin lähinnä vanhan musiikin yhtyeistä? Mutta Avanti!a en tietenkään voi tässä jättää mainitsematta Suvisoittoineen, muine festivaaleineen. Ihan henkilökohtaisesti ehkä tärkein on ollut Battalia, jossa olemme kasvaneet arpinemme, kuhmuinemme päivinemme yhdessä. Olemme soittaneet valtavan määrän monentyylistä musiikkia jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan yhdessä, ja tehneet myös yhteistyötä aivan huipputason vanhan musiikin tuntijoiden kanssa. Samantyyppinen peili kuin aviopuoliso tai oma lapsi. Myös 12 vuotta Collegium Vocale Gentin konserttimestarina lähinnä Bachin kantaatteja esittäen ovat tietysti muodostaneet yhden elämäni, ei ainoastaan urani keskuskohdista. 8 vuotta  18.vuosisadan orkesterin (Frans Brüggen) jäsenenä ovat myös jättäneet minuun oman syvän jälkensä. Mihin tämän listan voisi lopettaa, vai voiko ollenkaan? Olen kamarimuusikko; tietenkin jokainen yhtye on minulle tärkeä.

Onko roolisi pääasiassa konserttimestari/johtaja?

Edelleenkin näen, että kamarimusisoin, vaikka olisinkin jonkinlaisen ’kapellimestarin’ asemassa projektissa. Aiemmin oli aivan tavallista, että joku soittajista toimi musiikillisena johtajana myös suuremmillekin orkestereille. Orkesterin kanssa työskennellessäni näen tärkeimpänä tehtävänäni ohjelmiston harjoittamisen niin, että sitä voi sitten konsertissa mahdollisimman vapaasti intoutua soittamaan.

Soitatko edelleen paljon myös ns. modernia viulua?

Niin paljon kuin pyydetään. Nykyään taas onneksi pyydetään enemmän. En millään haluaisi jäädä paitsi siitäkään.

Minkä ikäisiä ja kenen valmistamia ovat nykyisin käyttämäsi soittimet?

Viuluni on vanha, mutta anonyymi; taloudellisesti onnekasta! Kotona on myös muutama muu, paljon uudempi viulu, pari uutta alttoviulua, yksi vanha ja yksi uudempi viola d’amore.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on erilaisista barokkijousista? Mitä jousia käytät nyt?

Kaikki vanhassa musiikissa käyttämäni jouset on rakentanut Luis Emilio Rodrigues. Minulla on ollut onni tehdä hänen kanssaan yhteistyötä jo aivan opiskeluajoiltani saakka. Ihmeellistä, kuinka jousenrakentaja voi ymmärtää aivan täsmälleen, kuinka haluan jousen toimivan. Hänen jousensa myöskin opettavat minua.

Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen barokkikentän vahvuuksia tällä hetkellä?

Suomalaiset muusikot ovat taitavia ja kurinalaisia. He ovat hyviä yhtyesoittajia. Hyvä suomalainen koulutus antaa hyvät perustaidot.

Entä heikkouksia?

Pienessä, hieman eristyneessä maassa ilma ummehtuu herkästi. Uusia vaikutteita ei ole tarjolla aivan helposti.

Mitä mieltä olet barokkimuusikoiden koulutukseen liittyvistä asioista Suomessa?

Koulutus Suomessa on hyvä. Myös vanhaan musiikkin erikoistuminen on helposti mahdollista.

Mikä inspiroi sinua Suomalaisessa barokkiorkesterissa?

Ihana soittaa sellaisten muusikoiden kanssa, jotka tunnen jo murkkuajoilta. Myös soittajien taitavuus sinänsä inspiroi tietenkin, mahdollisuuksia on vaikka mihin!

Minkälaista ohjelmistoa on luvassa 2012?

Christoph Graupner on keskeinen säveltäjänimi tulevassa ohjelmistossa, sekä hänen aikalaisensa Telemann, Händel, Vivaldikin. Viola d’amore, sekä muut hieman erikoisemmat soittimet, kuten chalumeax pääsevät ääneen.

Minkälainen musiikki koskettaa sinua eniten? Onko sinulla lempisäveltäjiä tai teoksia, jotka tekevät sinuun erityisen syvän vaikutuksen? Miksi?

Jos tähän on pakko vastata, niin Bach. Kantaatit. En halua yrittääkään sanoa miksi, koska kaikki sanat tuon musiikin rinnalla tuntuvat banaaleilta. Mutta sitten, jos sanon Bach, niin täytyy sanoa myös Brahms. Kamarimusiikki. Samasta syystä. Mutta eihän sitten voi jättää mainitsematta Beethovenia. No entä se kaikki renessanssin vokaalimusiikki sitten? Mihin unohdan consort-musiikin?... Onnellisin olen, jos voin soittaa ja kuunnella mahdollisimman monenlaista musiikkia.

Kuinka koet puheen ja musiikin suhteen barokkimusiikissa?

Sitähän se barokkimusiikki minulle juuri on! Sanan ja Sävelen sulautuminen aivan uudeksi ilmaisumuodoksi.

Mikä on musiikin merkitys ihmiselle? Mikä on musiikin merkitys sinulle? Onko barokkimusiikilla vielä jotain erityissanomaa verrattuna joihinkin muihin lajeihin?

Ei barokkimusiikki minusta tässä suhteessa ole missään erikoisasemassa. Musiikki on välttämätöntä ihmiselle, elämälle, kulttuurille, yhteiskunnalle. Aivan kuin kaikki muutkin taiteet ovat välttämättömiä. Yhteiskunta ilman taidetta on yhteiskunta ilman sielua.

Mitä muuta tärkeää on elämässä?

Elämä sinänsä on äärimmäisen tärkeää.

Asut Puolassa. Missä puolalaisen ja suomalaisen kulttuurin ero tulee voimakkaimmin esiin?

Kaikilla kulttuureilla on eronsa. Niiden erittelyn jätän kirjailijoiden ja tutkijoiden ilmaistavaksi. Tai sitten vaikka taiteilijoiden. Puolassa tunnen eroavani ympäristöstäni ennen kaikkea sulavuuden puutteeni ja välillä ehkä töykeäksikin koetun suoruuteni vuoksi. Kai se voidaan katsoa aika suomalaiseksi?

Vietät aikaa myös Sotkamossa. Entä sotkamolaisen ja helsinkiläisen kulttuurin ero?

Olen Kainuulainen. Siellä tunnen ymmärtäväni kaiken, ja tunnen tulevani jollain todella syvällä tavalla myöskin täysin ymmärretyksi. Ilman Kainuun luontoa en voi olla. Helsingissä taas asuin ja elin kultaisen nuoruuteni, siellä myös kasvoin muusikoksi ja ehkä aikuiseksikin. Helsingissä ovat ne kaikki rosoiset, ihanat nuoruusmuistot. Siellä ovat myös ne ihmiset, jotka ovat tunteneet minut kaikkein kauimmin, tietenkin vanhempiani ja sisartani lukuun ottamatta. Olen kai myös vähän Helsinkiläinen? Helsinki on aivan fantastinen kulttuurikaupunki! Olen myös asunut sittemmin Amsterdamissa ja lyhyen ajan myöskin Pariisissa. Työ on kierrättänyt minua milloin missäkin. Tottakai kaikilla paikoilla on oma kulttuurinsa. Oma makunsa. Kaipa elämässäni näkyy sama kuin muusikkoudessanikin: kaipaan monia makuja.

Kuinka vertailisit kokemuksena ns. tavallisen modernin viulun soittoa ja barokkiviulunsoittoa?

Minulle ne ovat aina olleet, ja ovat edelleenkin yksi ja sama soitin eri väreissä, eri valossa.

Millaisia teknisiä soittotapaeroja tulee vastaan modernin ja barokkiviulun kanssa? Entä jousen?

Viulu ei ole aikojen saatossa juurikaan muuttunut. Jousi enemmänkin. Instrumentti sinänsä ei mielestäni ole se keskeinen asia erityylisen musiikin esittämisessä. Keskeistä on oppia lukemaan nuottia, ymmärtämään sitä aikakauden omasta vinkkelistä, mutta silti pysymään uskollisena omalle itselleen juuri tässä ajassa. Tiedon tulisi lisätä vapautta, antaa inspiraatiota, ei koskaan kahlita.

Useat barokkisoittajat soittivat ennen ilman olka- ja leukatukia ja joidenkin mielestä näin tulee tehdä. Nykyään ilmeisesti asiaan suhtaudutaan rennommin. Käytätkö itse olka- ja leukatukia? Miksi?

Historiallisesti voidaan ehkä sanoa, että varhaisempina vuosisatoina käytettiin vähemmän tukia. Itse opiskelin Hollannissa Lucy van Daelin johdolla aikoinani 3 vuoden ajan sitä kaikkein puritaanisinta, Geminianin viulukouluun perustuvaa ns. ’chin-off’ - tekniikkaa. Sillä tarkoitetaan sitä, että viulu lepää vapaasti solisluun päällä, eikä viuluun lainkaan kosketeta leualla. Opin paljon. Nykyään käytän sekä leuka- että olkatukea. Se sopii minulle.

Lempiruokasi :)

Pidän ruuasta.

 
Lämmin kiitos

Kiitos

Haastattelu: Laura Kajander

 
 
 
 
 
 

 

Viimeksi päivitetty 24.01.2012 10:21