Muusikkoesittely: Jaakko Luoma

Muusikkohaastattelu 18-12-2019

Pianonsoitolla musiikkiuransa aloittanut fagotisti Jaakko Luoma on ikuisesti kiitollinen siitä, että hänelle ehdotettiin 11-vuotiaana soittimeksi fagottia. (Kuvassa Jaakolla on historiallisen fagotin sijasta moderni fagotti.)

Kuva: Antti Kangassalo

Nimi
Jaakko Luoma

Soitin
Fagotti

Lyhyt esittely
Päätyökseni soitan Tapiola Sinfoniettassa fagotin äänenjohtajana, vaikka välillä kävinkin kahteen otteeseen työskentelemässä orkestereissa ulkomailla. Olen ollut Tapiolassa jo vuodesta 1993, ja sinne olen aina lopulta halunnut palata. Lisäksi soitan mielelläni paljon kamarimusiikkia ja myös orkestereiden solistina. Historiallisilla instrumenteilla soittamisesta on tullut viime vuosina hyvin tärkeä osa muusikkouttani.

Kerro itsestäsi.
Olen syntynyt ja viettänyt nuoruuteni Lohjalla, mutta sukujuureni ovat Etelä-Pohjanmaalla. Vanhemmillani ei ole musiikkitaustaa, mutta jostain syystä he veivät minut soittotunneille, ja taisin itsekin haluta soittaa jo aika pienenä.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Ensimmäinen soittimeni oli piano, mutta 11-vuotiaana pyrin Lohjan musiikkiopistoon. Pääsykoelautakunnassa istunut huilisti Eugen Stenman tuumi, että fagotti voisi sopia minulle soitinvaihtoehdoksi, onhan pianoon aina aivan liikaa hakijoita. Olen yhä hänelle kiitollinen!

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Kaikkein eniten nautin silloin kun musiikki yhtäkkiä lähtee lentoon, yksityiskohdat vahvistavat ja ohjaavat musiikin virtaa, asiat loksahtelevat halukkaasti paikoilleen ja konsertissa alkaa tapahtua upeita asioita, joista ei ole puhuttu mitään harjoituksissa. Spontaanius ja kommunikaatio ovat minulle musiikin tärkeimpiä arvoja.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Valokuvataide. Nautin kovasti hyvien valokuvien katsomisesta. En ole itse mikään huippukuvaaja, mutta valokuvaan silti mielelläni, luonnollisesti myös historiallisin instrumentein eli filmikameroilla.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Se että saisin elää pitkään ja että voisin (ja kehtaisin) soittaa mahdollisimman kauan. Enkä haluaisi lakata oppimasta uutta.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Japani. Sen maan kulttuuri, historia, mentaliteetti ja ruoka ovat kiehtoneet minua jo nuoruudesta lähtien. Nautin siellä käymisestä aina. Japanissa vierailut ovat toistaiseksi olleet konserttikiertueita, joten toivoisin kovasti, että voisin joskus lähteä sinne pitkälle lomalle ja nähdä kaupunkien lisäksi myös luontoa ja pienempiä kaupunkeja.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Koti johtaa kyllä tätä kisaa, mutta ehkä olisi hyvä opetella pysähtymään ja rentoutumaan myös monissa muissakin paikoissa. Esimerkiksi luonnossa tulee liikuttua aivan liian vähän.

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Lajiamme tuskin voisi olla ilman musiikkia, musiikin tarve on meissä hyvin syvällä. Hyvä musiikki huuhtelee sielua. Musiikki on perusolemukseltaan abstraktimpi kuin muut taidemuodot, joten kuulijan mieli tekee esitykseen aina sen viimeisen loppusilauksen. Siksi kuulijalla on hyvät mahdollisuudet kokea elämys silloinkin, kun vaikkapa teoksessa laulettu teksti ei puhuttele.

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa  musiikkia?
On kutkuttavaa, että yli 300 vuotta sitten muistiin kirjoitettu sävellys voidaan ottaa esille ja soittamalla herättää se henkiin. Tämä juuri liittyy musiikin erityisyyteen: satoja vuosia vanha maalaus tai veistos ei ole oleellisesti muuttunut valmistumisensa jälkeen (vaikka totta kai jokainen ihminen kokee nämäkin taideteokset omalla tavallaan), mutta mitään sävellystä ei voi soittaa samalla tavalla edes kahta kertaa, saati vuosisatojen ajan. Me muusikot emme työskentele museossa, emme siis ainoastaan säilytä vanhaa taidetta vaan me herätämme sen henkiin joka ikinen kerta, aina erilaisena. On myös hyvin terveellistä joutua miettimään sitä, kuinka paljon tai vähän ihminen on vuosisatojen saatossa muuttunut.

Valitse suosikkisi FiBOn kevään 2019 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Barokkia Pohjolan hoveista -konsertti maaliskuun lopulla vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä ainakin itselleni on melko tuntematonta se, mitä Pohjoismaisessa musiikkielämässä on tuolloin puuhattu.

Onko sinulla jokin ”salainen” erikoistaito?
Kashima-Shinryu on 1500-luvulla syntynyt japanilainen taistelutaito, jota harjoittelen intohimoisesti. Lajissa opiskellaan niin aseetonta kuin aseellistakin kamppailua. Välineinä ovat – kuinkas muutenkaan – historialliset instrumentit, tärkeimpänä miekka.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Kysymys on haastava. Kamppailulajitaustastani huolimatta en ole erityisen urheilullinen, ja 1980-luvulla juostu edellinen Cooperin testini tympii vieläkin. Kokkaan mielelläni, mutta leipurina en ole kovin kokenut. Valitsen ehkä kuitenkin sen Cooperin testin, sillä jos oikein pinnistän, selviän siitä kahdessatoista minuutissa, minkä jälkeen voin hyvällä omallatunnolla nauttia jonkun muun leipoman herkullisen korvapuustin.

Lähetä kommenttisi