Muusikkoesittely: Petra Aminoff

Muusikkohaastattelu 22-11-2019

Jos huilisti Petra Aminoff ei ole harjoittelemassa, soittamassa konsertissa tai opettamassa, hänet löytää hyvin varmasti metsästä. Tärkeänä huomiona kerrottakoon, että Petra on ollut mukana orkesterin toiminnassa koko sen olemassaolon ajan, 30 vuotta!

Nimi
Petra Aminoff

Soitin
Traverso ja nokkahuilu

Lyhyt esittely
Olen ollut lehtorina Espoon musiikkiopistossa jopa pidempään kuin FiBOn riveissä.

Kerro itsestäsi.
Ekat vuoteni satuin asumaan Kotkassa, mutta vietin helsinkiläisen lapsuuden ja nuoruuden kantakaupungin pihoja ja katuja koluten. Musiikkia harrastin siinä sivussa, kunnes se lukio-ikäisenä kolahti. Äitini oli erittäin musikaalinen, muttei ollut sitä voinut itse harrastaa, joten noin 16-vuotiaana myös lopetin soittamisen kokonaan, koska en ollut varma toteutinko itseäni vai häntä. Sen jälkeen vaihdoin äidiltä salassa koulua ruotsalaisesta Norssista Sibeliuslukioon, mikä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja aloin harrastaa tosissani.

Kuinka päädyit soittimeesi? Kuka tai mikä tekijä sen valitsi?
Nokkista soitin koulussa ja tykkäsin kovasti, mutta poikkihuilua toivoin pitkään ja aloitinkin 11-vuotiaana soittotunnit. Nokkis oli pitkään mun kesä- eli leirisoitin, kunnes barokkimusiikki vei laajemmin mennessään. Traversoon rakastuin ensisilmäyksellä 22-vuotiaana ja nakkasin peltihuilun romukoppaan.

Mikä sinua inspiroi muusikkona ja muutenkin?
Kamarimusiikki ja kommunikaatio sekä niiden vaikeus.

Mikä muu taiteenlaji on itsellesi läheisin?
Kuvataide.

Mikä on suurin musiikillinen unelmasi?
Ooh, Matteus-passio, joka onkin jo toteutunut! 

Sittenhän sitä aina toivoo niitä täydellisiä esityksiä, joten niistä unelmoin.

Mikä on lempimatkakohteesi ja miksi?
Äää, seuraava kysymys.

Millaisessa paikassa sielusi lepää?
Metsästä on tullut voimapaikkani sen jälkeen, kun muutin maalle. Siellä kaikki vaivat paranevat tai ainakin hälvenevät, toimii aina!

Miten koet oman taiteen parissa työskentelysi vaikuttavan laajemmin yhteiskuntaan?
Se, että taide olisi kaikille, on hieno mutta hieman utopistinen ajatus.

Itse pääsen sitä parhaiten toteuttamaan työssäni musiikkiopistossa lasten kanssa. Ajattelen, että harrastuksesta on heille hyötyä monella tasolla, mutta selväähän on, että musiikkiopistolapset ovat keskimäärin niitä jo hyvin pärjääviä...

Miksi koet mielekkääksi soittaa yli 300 vuotta vanhaa musiikkia?
Eihän se edes ole niin kovin vanhaa. Omassa suvussani ei tarvitse mennä kuin seitsemän polvea taaksepäin niin ollaan barokissa.

Kamarimusiikillisuus ja yhdessätekeminen on ajatonta.

Valitse suosikkisi FiBOn syksyn 2019 konserttitarjonnasta ja kerro perustelut valinnallesi.
Valitsen jouluoratorion, koska kaiken uuden ja innovatiivisen ohella itselleni on tärkeää pitää nämä perusteokset mukana. Joulu lähestyy, ja minua se lähestyy nimenomaan oratorion muodossa.

Kerro jokin paheesi?
Barokkipetet herättävät toisinaan pahennusta, vaikka eivät paheellisia olisikaan.

Jos sinun pitäisi juosta Cooperin testi tai leipoa tarjottavat 30 hengen kesteille, kumman tehtävän valitsisit?
Kummastakin selviäisin, jos olisi vuosi valmistautumisaikaa... Valitsen Cooperin, siitä pääsisin läpi, jos ja kun tuloksella ei ole väliä!

Lähetä kommenttisi

×