Aluealtisti Kaarelassa

 

Aluealtisti on alttoviulisti, joka liikkuu Kaarelan alueella aistit avoinna altistuen alueen ominaispiirteille. Samalla Kaarelan alueen asukkaat altistuvat barokkimusiikille ja eläville esityksille musiikki- ja juttutuokioiden muodossa. Aluealtisti on mukana tapahtumissa, kokoontumisissa sekä Kansallisteatterin kanssa toteutettavissa Ihme?!, Naapuripöytä ja Ihme Arki -esityksissä. Ohjelmaan kuuluu myös ympäristöystävällisiä maratonkiertueita, jolloin polkupyörä vie musikanttia puistoihin, aukioille, baareihin, kauppoihin, liiketiloihin ja muihin tiloihin. Altistujina ja altistajina voi alttoviulistin lisäksi olla jonkun muun soittimen soittajia. Lisätietoja löytyy tapahtumakalenterista.

 

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
2.4.2019 Kuntoutussäätiön hävikkiruokajakelupiste

Ihmiset tulivat oven ulkopuolelle kasseineen hyvissä ajoin ennen ovien avaamista. Tilan keskellä oli pitkä pöytä, joka täyttyi vihanneksista, hedelmistä, leivistä ja monista muista ruoista. Asetuin alttoviuluni kanssa nurkkaukseen siten, että myös rollaattorien kanssa tulleet mahtuivat kiertämään pöytää kassejaan täyttäessään.

Soitin Bachia. Se yllätti tulijat. Ikään kuin he olisivat kokeneet itsensä arvokkaammiksi, näin vaistosin, vaikken suoraan asiasta puhunut. Osa jäi ujosti kuuntelemaan kulman taakse. Tilaisuuden äänimaailmaan ei kuulunut puhetta kuin vähän. Bach ja kassien rapina, muusikko ja hävikkiruokapöytä loivat epätodellisen tunnelman.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
10.4.2019 Kannelmäen palvelutalo? Kaarelantie 86 / Naapuripöytä

Kansallisteatterin Naapuripöytä -konsepti oli itselleni huikea kokemus. En ollut varautunu siihen, että lopputulos olisi niin koskettava, että yleisön lisäksi kyyneleet vierivät meillä esiintyjillä. Konseptissa kaivettiin taitavasti ja elegantin hienovaraisesti esiin osallistujien kokemuksia elämän varrelta ja ne saivat improvisaatioteatterin ja musiikin kautta näyttämöllisen ilmaisun.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
25.4.2019 Jenny, yhteisruokailu

Olin kuvitellut seurakunnan järjestämän yhteisruokailun tilaisuudeksi, jossa on paljon ihmisiä suuressa tilassa. Kuvittelin, että soppalautaset kilisevät ja ihmiset pulisevat naapurin kanssa ja soittaisin taustamusiikkia. Saapuessani tilaan huusi heti joku: “ah, tuolla tulee nyt se viulisti”. Sopat oli jo syöty ja touhuni sai kaiken huomion. Nuottiteline oli jäänyt kotiin, mutta rakensin telineen korkeasta tuolista. Esittelin lyhyesti tekemisiäni ja annoin luvan vapaalle keskustelulle, mikäli sellainen innostaa. Kukaan ei jutellut, keskittyminen musiikin kuunteluun oli harvinaisen intensiivistä. Olen joskus aiemminkin kokenut vastaavia tilanteita. Silloin voin soittaessani päättää, mihin tunnelmaan vien kuulijoita -kummallinen vallan tunne.

Soiton ja eri osien väleissä kerroin vähän lisää barokkisoittimista ja kuulijat kyselivät innoissaan lisää. Puhuttiin myös tunnelmista, rakenteista ja tulkinnoista moneen kertaan. Erään mielestä tämä musiikki on parasta terapiaa. Toisen mielestä surua oli liikaa, tarvittiin välttämättä duurissa meneviä iloisia osia mukaan. Osien jälkeen kysyin aina, vieläkö tahdotaan lisää ja lopulta soitin lähes kahden soolosellosarjan verran musiikkia. Lopuksi minulle tarjottiin kahvit ja moni tuli kertomaan omista musiikillisista kohokohdistaan. Sovimme, että tulen toisen kerran, mutta niin, että ennen seuraavaa kertaa ihmiset pohtivat itselleen tärkeitä kappaleita ja niiden taustoja. Soitan sitten myös näitä kappaleita tullessani.

Jälkipalaute sähköpostitse: “Ja oikein lämpimät kiitoksemme Sinulle ainutkertaisesta elämyksestä! Ja siitä vielä miten otit kuulijakuntasi Jennyssä!”

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
26.4.2019 Kanneltalo / Naapuripöytä

Monikulttuurinen osallistujakaarti (yleisö) toi kivaa väriä toiseen Naapuripöytä-kokemukseen. Kokeilin tällä kerralla keskusteluosioiden taustamusiikkina 1500-luvun yksiäänistä gambamusiikkia, joka vei tunnelmaa hyvinkin eri suuntaan kuin edellisessä tilaisuudessa soittamani Bach & Bartók. Keskustelujen ja niistä seuranneiden improvisaatio-osuuksien sisällöt eivät muodostuneet yhtä vakaviksi kuin viimeksi. Nyt tilaisuutta leimasi humoristinen ote kertojalle tärkeisiin aiheisiin. Tapahtuman jälkeen juttu osallistujien ja esiintyjien välillä luisti pitkään. Oli hienoa jakaa taiteilijakokemuksia yleisön kanssa.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
5.5.2019 Ihme Arki

Perhejumppatunti oli loppumaisillaan kun pöllähdimme saliin Ihme Arki -yllätystä varten raapustamani 20 sekunnin fanfaarin saattelemana. Kansallisteatterin väki oli pukeutunut juhlallisesti frakkiin ja yllätetty jumppatunnin vetäjä oli hämmentynyt, jopa säikähtynyt. Ihme Arki -konseptissa kiitetään yllättävän tempauksen muodossa valittuja henkilöitä erinäisistä asioista ja nyt kiitettäväksi oli päätynyt jumppatunnin vetäjä. Hän sai osakseen näytelmäkohtauksen, jonka materiaalina oli se, mitä kaikkea positiivista hänestä oli näyttelijöille kerrottu. Musiikki komppasi tilannetta, joka lopulta oli täynnä kyynelten virtaa kun kiitoksin yllätetty jumppavetäjä perheineen ihmetteli tapahtunutta.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
8.5.2019 Palvelutalon Peräkammari / Naapuripöytä

Tällä kertaa Naapuripöydässä kohtasivat ikäihmiset ja yläasteen oppilaat. Muodoltaan aiempia Naapuripöytiä vastaavan tapahtuman suurinta antia oli huomio siitä, kuinka lopulta eri ikäisillä ihmisillä on hyvin samankaltaisia tunteita, toiveita ja tarpeita. Nuoret osallistuivat pareittain käytyihin keskusteluihin yhtä intensiivisesti kuin vanhemmat. Avoimen keskustelun osiossa vanhemmilla oli enemmän rohkeutta kokemustensa jakamiseen. Eräskin rouva muisti tapauksen lapsuudestaan: kioskilta löytyi lehti, jonka kannessa oli harvinaisen kauniin naisen kuva ja niinpä tyttö osti lehden. Hämmästys oli suuri kun lehti olikin aivan täynnä naisten kuvia ...Herkullista materiaalia improvisaatioteatteriin sekä nuorten ja vanhempien välisen humoristisen yhteyden löytämiseen!

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
10.5.2019 Pelimannin päiväkoti / Lauluja juurilta -äitienpäiväkohtaaminen

Pelimannin päiväkodissa tarjottiin äitienpäiväaamukahvi klo 7.30. Aluealtisti oli Lauluja juurilta -hankkeen tiimoilla kyselemässä perheille tärkeitä lauluja, joita jotkut olivat lähettäneet jo etukäteen. Samalla äidit ja lapset saivat kuulla barokkialttoviulunsoittoa. Pehmeästi reilun soitettu Bach sai pikkulapset hiljentymään ja ihmettelemään soittoa silmät apposen avoimina! Muutama äiti empi ovella -olettivat että eivät pidä klassisesta musiikista. Rentoutuneista olemuksista päätellen kokemus oli kuitenkin riittävän miellyttävä. Muutaman minuutin Bach-soittojen ja juttelun lisäksi ohjelmassa oli Valko-Venäjältä peräisin oleva kehtolaulu ja Menninkäinen. Äidit kertoivat itselleen tärkeistä lauluista ja niiden nimiä saatiin kerättyä koko joukko. Varastossa on nyt musiikkia Somaliasta, Kosovosta, Venäjältä ja vaikka mistä! Jossain vaiheessa kirjoitamme nuotille näitä lauluja ja niihin liittyviä tarinoita ja nämä sidotaan kirjaseksi.
Eri maiden kehtolaulujen tunnelmia pohdin, kuinka erilaisiin sielun kohtiin osuukaan eri maiden musiikki.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
11.5.2019 Kannelmäen kierrätyspiste / Ihme Arki

Kiitos, että annat aikaasi siihen, että kantsulaisilla on oma kierrätyspiste.
Kiitos kun jaksat paneutua kierrätyskeskuksen pyörittämiseen palkatta.
Kiitos, kun saat ihmiset innostumaan kierrätyksestä.
Kiitos kun olet saanut leipähävikin jakoon.
Kiitos. Ihailen sitoutumistasi ja ajankäyttöäsi yhteiseen hyvään.
Kiitos ihanien tempausten järjestämisestä ja ihmisten innostamisesta.
Olet iloinen, kekseliäs, auttavainen.
Olet oma-aloitteinen, maanläheinen ja idearikas.
Kiitos kun sinulla on lämmin sydän ja haluat auttaa ihmisiä.
Ihailen järkähtämätöntä sinnikkyyttäsi toimia epäitsekkäästi muiden ihmisten hyväksi.

Kiitos kun olet aina sydämellinen, hymyilevä ja ystävällinen.
Ihailen silmiäsi. Sinulla on lumoava katse. Kiitos, että olet aito ja välittävä ihminen.
Kiitos kaikesta avusta, jota olen sinulta saanut.
Kiitos, että olet aina valmiina yhteiseen toimintaan.
Kiitos kun uskallat olla oma itsesi.

Tällaisen hehkutuksen sai luettavakseen pian seitsemän vuotta vapaaehtoistyönä Kannelmäen kierrätyspistettä pyörittänyt Christian. Hänet yllätettiin fanfaarin säestämänä kierrätyspisteeltä, minkä jälkeen pieni kävelyretki johdatti hänet puiden luo, joissa luki kiitosviestejä. Retki huipentui hävikkileipien jakelupisteellä, jossa odotti joukko tuttavia. Arki jatkui ihmeellisenä tilanteessa, jossa teatterityyliin Christian kruunattiin Kierrätyspisteen kuninkaaksi. Musiikki korosti kuninkaallista tunnelmaa ja nosti arkea entistäkin ihmeellisemmäksi. Kiitosten kohteen silmät olivat kyyneleitä täynnä ja sydän oli pakahtua. "Tällä jaksan seuraavat seitsemän vuotta", totesi hän.

Alueviulistin päiväkirjamerkintöjä
13.5.2019 Ihme Arki, Jennyn toimintakeskus

Tänään tuli suuri yllätys Toimintakeskus Jennyn lounaan vapaaehtoisille! Heikki, joka käy siellä usein, halusi kiittää vapaaehtoiseja ja me (pieni porukka Kansallisteaterista, Kannelmäen koulun 2. luokkalaiset ja minä) järjestettiin näyttämöllinen ja musikaalinen yllätys. Tila oli aika pieni, mutta löysin paikkani pianonurkassa ja laitoin telineeni pystyyn. Musiikki soi, lapset tulivat sisään, ja ihana esitys alkoi. Lapset esittivät Heikin tarinan (jolloin improvisoin viululla), ja vapaaehtoiset saivat kunniakirjoja. Lopussa soitin vähän Bachia, ja tila, joka oli muuten täynnä ihmistä, oli myöskin täynnä kiitoksia!

Viuluvirtuoosi tuurasi aluealtistia.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
19.5.2019 Omenapuutarha

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön yhteisen kevään päätti JAMKin opiskelijoiden järjestämä piknikretki Malminkartanon Omenapuutarhaan. Alttoviulu kuului tuulettomassa puutarhassa yllättävän hyvin. Pari pikkulasta koukuttui soittoon, yksi ryhtyi johtamaankin. Varta vasten musiikkia kuulemaan tulleiden lisäksi paikalla oli muutakin väkeä. Alle kolmekymppisten ryhmästä saapui mies jakamaan kokemuksiaan: "Luulin, että klassinen musiikki on tylsää, mutta tämähän oli hienoa".

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
28.5.2019 Malminkartanon aukio

Hetki oli lyhyt, pääpaino oli Tanotorvi-lehden Malminkartanon aukion kesää koskevassa alueen toimijoiden haastattelussa. Aluealtistille avautui mahdollisuus testata aukiolla soittoa. Muutama aukiolla aikaa viettävä tuli lähemmäs ja päästiin vaihtamaan pari sanaa musiikin kauneudesta sekä aukion akustiikasta eri kohdissa tuulen vaikutusta unohtamatta.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
29.5.2019 Sukupolvisäpinät, Kannelmäne palvelutalo / Naapuripöytä ym.

Taas kohdattiin uudenlaista väkeä -mutta myös muutama aiemmista tapahtumista tuttu. Sukupolvisäpinät oli laaja tapahtumakokonaisuus, jossa oli monenlaisia esityksiä ja tapahtumapisteitä. Kun lavalla ei ollut soittoa, tarjoutui mahdollisuus yleisön joukossa soittaen vaelteluun. Ihmiset saivat lyhyitä henkilökohtaisia soitannollisia tervehdyksiä, joilla kutsuttiin Naapuripöytä-esityksiin. Naaputipöytään liittyviä impsovisatorisia kohtauksia oli kolme.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
5.6.2019 Malminkartanon aukion kesä

Malminkartano on rakennettu hyvin käytännöllisesti ja sympaattiseen ihmisläheiseen tyyliin. Laajoilla alueilla ei ole autoja ja kivojen talojen ja pienten puistojen vuorottelu on elävä. Malminkartanon aukion soisi olevan monenlaisten ihmisten leppoisa kohtauspaikka. Alueen toimijoiden sekä asukkaiden oma Malminkartanon aukion kesä -tapahtumasarja varmasti on asialle eduksi kunhan tapahtumia on riittävästi, sisältö houkuttelee ja sarja muodostuu tavaksi. Keskiviikon aurinkoisen keskipäivän ohjelmanumeroina olivat seurakunnan järjestämä soppatykkitilaisuus ja Bach alttoviululla soitettuna. Yksittäisen soittokerran merkitystä on vaikea arvioida, mutta tarkoitus onkin kokeilla, mikä vaikutus useilla toistoilla. Tulevatko kappaleet tutuiksi vai onko paikalla aina samoja ihmisiä, joita kyllästyttää jossain vaiheessa. Jotain koskettavaa koettiin jälleen kun (päihtynyt) mies istui soppansa kanssa aivan soittopaikan eteen maahan ja kuunteli silmät apposen auki liikutustaan peittelemättä ja osien väleissä kuulemaansa tarkkakorvaisesti analysoiden.

Osa ajasta kului eri paikoissa soittaen kuljeskellen. Näin oli mahdollista vaikkapa tervehtiä soiton lomassa ohikulkijoita ja ottaa erityistä katsekontaktia. Reaktio tällaiseen soitannolliseen tervehdykseen on usein ujohko vastaus katseeseen ja hymy. Tällä kerralla poikekuksena oli nuorisoryhmä, jonka jäsenten imagoon kuului tietty rooli, joka ei sallinut avointa hymyilyä, vaikka sellaiseen liittyvä ele meinasi joltakulta lipsahtaa. Myöhemmin ryhmän jäsenet tulivat takaisin suurikokoisen soittoaparaatin kanssa ja volyymin nostolla oli tarkoituksena herättää huomiota. Rytmijyskeen päälle improvisoitu alttoviulunsoitto sai jälleen aikaan hymylipsahduksen, varmaankin yllättävyyden tähden.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
8.6.2019 Malminkartanon aukion kesä

Asukkaiden oma kirpputori toi joitakin myyjiä ja satunnaisia ostajia aukiolle. Musiikilla on varmasti vaikutuksensa aukion tunnelmaan. Kokemuksena tapahtuma oli aika lähellä edellistä vastaavaa. Tosin siinä vaiheessa kun eräs nuori herra laittoi soittoaparaattinsa päälle, pyysivät kaverit oitis laittamaan sen soiton ajaksi pois. Sen kunniaksi asema-aukiolla aikaansa viettävä porukka sai heille omistetut pari osaa Bachia. Jotkut sanoittivat kokemuksiiaan -herkkää ja kaunista, sanoivat he.

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
12.6. Ilmastoyhtävällinen kiertue, kulkuvälineenä polkupyörä

11-12.30 Kauppakeskus Kaari, Kantelettarentie 1
13-14 Malminkartanon kirjasto, Puustellintie 6
15-15.30 Aino-kirppurori, Sitratori 3
16-16.30 muija second hand, Soittajantie 1
17.15-17.30 Ole.Fit, Malminkartanon aukio
18-19 Malminkartanon aukio
19.30 Kannel-Krouvi, Sitratori 5

Arkinen kauppakeskus Kaari aamupäivällä, hiljainen keskittynyt kirjastotunnelma, leppoisa Aino, tyylikäs muija, yllättyneen iloinen Ole.Fit, tuulinen aukio ja lämminhenkinen Kannel-Krouvi olivat päivän Bach-kohteita ja väliin mahtui lyhyt piipahdus matkan varrelle sattuneeseen baariin. Hyvin erilaiset tilat ja tunnelmat johdattivat soittamaan hyvinkin eri tavoin. Päivään mahtui monenlaisia hetkiä ja tapauksia: pientä musiikillista leikkiä lastenrattaissa istuvien lasten kanssa, kaukaa ujosti musisointia seuraavia ihmisiä, hämmentyneesti hymyileviä kuntoklubikuntoilijoita, pysähteleviä, ohi viipeltäviä, viipyileviä, katseella tai sanoin tai kolikoilla kiitteleviä kulkijoita. Piipahdus Malminkartanon aukiolla olevaan baariin oli kiintoisa, sillä soittohetkeä ei oltu sovittu etukäteen. Kysyin tiskiltä, miltä tuntuisi, jos soittaisin pikku hetken. Tiskillä pyydettiin kysymään asiakkaiden mielipidettä ja niin tein kahdelta isommalta pöytäseurueelta. Seurasi epäröintiä, Bach olisi liian syvällistä ja pääsiäiseen kuuluvaa. Sovimme kuitenkin viiden minuutin taustamusiikkihetkosesta. Seurueet hiljenivät ja uppoutuivat kuuntelemaan. Näin läheltä kuulutu esitys oli kuulemma aivan erilainen kokemus kuin mitä olivat olettaneet.

Kannel-Krouvi järjestää ahkerasti kaikenlaisia tapahtumia. Asiakkaat olivat heti kuuntelumielellä, mikä illan viimeisellä etapilla sai musikaalisen virran erityisen vapaaksi. Voihan olla, että tällainen pitkä päivä pyöräilyineen oli sopivasti kutkuttanut mieltä, eikä estoille tai jännittämiselle enää ollut energiaa. Lisäksi Bach on niin hengittävää, että pitkä päivä ei varsinaisesti väsyttänyt. Suosittelen tällaisia kokeiluja kaikille taiteilijoille!

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
13.6.2019 Jenny, yhteisruokailu

Uusintavisiitti Jennyyn ilahdutti jo etukäteen. Heti ovella tuli vastaan nainen, joka kiitteli edellisen päivän soitoista Malminkartanon aukiolla - liekö ollut yksi kaukaa kuunnelleista kun kiitoksia seurasi selitys, ettei halunnut soittohetkellä häiritä ja kuinka tämä musiikkiyllätys Helsinki-päivänä oli ollut päivän paras taidenautinto. Olin edellisellä kerralla luvannut Bachin rinnalle myös jotain iloisempaa ohjelmaa, mutta en nyt kuitenkaan ehtinyt sitä valmistaa. Kerroin lämminhenkiselle porukalle edellisen päivän retkistäni ja kokemuksistani ja luin muutaman hassun tekstin iloisen musiikin korvikkeeksi. Tekstin lukeminen on sinänsä läheistä, sillä barokki, erityisesti Bach voi olla hyvinkin kertomuksenomaista. Soitin sitten muutamia osia sellosoolosarjoista. Lopuksi jäin juttelemaan. Kuinka uskomattoman lämminhenkisiä ihmisiä ja värikkäitä ihmiskohtaloita onkaan! Näistä kertomuksista saisi tarua ihmeellisemmän kirjan.

12.6. ja 13.6. käytiin myös kriittisiä keskusteluja: eräs kulkija oli vahvasti sitä mieltä, että kauppakeskuksessa ei tulisi soittaa liian hienoa ja vaikeatajuista musiikkia, koska asiakkaat ovat ohikulkijan sanoja lainaten kansanmusiikkia rakastavia taviksia. Toisen herran kanssa puolestaan pohdittiin monipolvisesti, luoko surillisen musiikin soitto lisää surua. Herran vahva kanta oli, että pitäisi levittää iloa keskittymällä iloiseen musiikkiin. Toisaalta eräskin rouva kertoi hurjista elämänkokemuksistaan ja siitä, kuinka musiikin tähden on säästynyt terapiatarpeilta ja viettänyt onnellisen elämän. Surullisen musiikin merkitys oli hänelle surua tulkitseva, ei lisäävä.

Niin tai näin, musiikki vaikuttaa vahvasti monin tavoin. Kaduilla ja kujilla soittaminen on omalla tavallaan haastavampaa kuin konserttisaleissa, sillä nykyetiketin mukaan yleisö ilmaisee mielipiteitään hillitysti ja huonokaan esitys ei johda mätien tomaattien heittelyyn lavalle vaan vain laimeisiin aplodeihin. Vaihtelevat olosuhteet haastavat myös teknisesti -kuinka onnistuu ilmaisu kun sääolosuhteet vinksauttavat soittimen viritykset välillä nopeastikin tai akustiset olosuhteet eivät ole mitenkään optimaalit. Ne hetket kun laitapuolen reunamilla kulkevat henkilöt tunnistavat tanssirytmin sykkeen tai hitaan osan herkkyyden johdattavat pohtimaan elämän merkityksiä samalla kun ohi kiitää kännyköihin tuijottavia kiireisiä kansalaisia. 

Aluealtistin päiväkirjamerkintöjä
14.6.2019 Malminkartanon aukio, pelimanniperjantai

Koleaa, tihkusateista, soittajalla eräänlainen Bach-yliannostus.

Malminkartanon aukion elävöittämistä työstetään toden teolla. Pelimanniperjantai-idea ei vielä heti lähtenyt lentoon kun paikalla oli vain yksi laulaja, pieni sambayhtye ja minä. Hengailimme kuitenkin aukiolla pienen porukan voimin -tuttujakin alkaa olla, mikä sai jonkun muunkin pystähtymään. Lomaa tai aikaa muuten vain voisi viettää kotimaan ja kotikaupunginkin kolkkien ominaistunnelmiin tutustuen. Aukiolla seisoskelu toi mielikuvitukselle uusia juttuja ...jotain syntyy...